Törmäsin taannoin varsin erikoiseen tarjoilupyyntöön. Pohjanmaan Partiolaisten kevätkokoukseen toivottiin kokouseväiksi muun muassa ilmakuivattua poroa ja sinisiä karkkeja. Lähin kaupasta löytynyt vastine, poron kylmäsavustettu sisäpaisti, maksaa keskimäärin 70 euroa kilo. Poro jäi kaupan hyllylle ja irtokarkkilaatikoista mukaan tarttui muunkin värisiä karkkeja, mutta pyyntö pisti miettimään.
Samaan aikaan kun lippukuntien edustajat ja piirin luottamushenkilöt kokoustivat, valmistelivat Kelopojat, Oulunsalon Norret ja Pohjolan Pirteät kovaa vauhtia Lintukoto2013-kevätkisoja. Siinä missä kohtuulliset kokouskulut osallistujaa kohden – sisältäen lounaan ja kahvitarjoilun – olivat piirin mielestä viidestä kahdeksaan euroa, on kevätkisojen järjestäjiä käsketty kiristämään vyö mahdollisimman tiukalle.
Jos näin toimitaan Pohjanmaalla, mikä mahtaakaan olla käytäntö muissa piireissä ja keskusjärjestössä? Vaikka ohjeet neuvovat matkustamaan halvimmalla mahdollisella tavalla, SP:n luottis lentää silti pohjoisesta Partioasemalla ja suhaa taksilla pitkin pääkaupunkiseutua tiukan paikan tullen.
Onko olemassa mittari, joka arvottaa tapahtumat niihin, joissa budjettia riittää vaikka vessapaperiksi ja niihin, joissa kiristetään rahahanat mahdollisimman tiukalle? Entä arvotetaanko luottikset niihin, jotka saavat rauhassa lennellä ja niihin, jotka kuuliaisesti istuvat tunteja junassa? Henkilökohtaisesti pidän junalla matkustamisesta, mutta luulen, ettei kaikilla ole siihen aikaa.
Näkisin myös mieluusti sen mittarin, jolla kevätkokous arvotetaan kevätkisoja tärkeämmäksi. Kevätkokous on toki sääntömääräinen, ja siellä vahvistetaan esimerkiksi tilinpäätös. Kuitenkin: eivätkö kevätkisat ole sitä niin sanottua oikeaa partiotoimintaa, sitä kaiken ydintä?
Kokoustarjoilut ovat toki palkkio osallistujille siitä, että he ylipäätään saapuivat paikalle. Toisaalta, saako niin sanotusta peruspartioinnistakaan kovin usein kiitosta. Tällä perusteella piirileirillekin vaivautuneet johtajat pitäisi jotenkin palkita. Kaikki. Ne savussakin olleet.
Teksti: Riina Haapala, kuva: Tiina Liuska.